.
.
Tämäkin kuutamo kantaa eteenpäin
Silmäkulmat, kiurunkannukset
Ääriviivojen takaa metsän
Jokin lähestyy ja ympäröi,
valossa pienetkin yksityiskohdat näkyvät, Kivikansa puhuu,
Reki on vedetty orrelle, on tasaus- ja seisauspäivä, Päivättären aatto
on vanha Annan päivä ja kesäauringon kolmas pesäpäivä
Nousemme ja nukumme auringon mukaan
Sylistä puhkeavat kirjat, vain olohuoneessa sataa
Kynttilät palavat tai säästyvät
Yöt kuljemme kuun mukaan, yömuuttajien aurat laulavat korkealla näkymättömissä
Kuutar harjaa hiuksiaan, suolla hiidenhirven helmat,
Tanssit puiden latvojen kanssa, pajukossa, kukkapohjuksissa, ruokojen puvussa;
olet huminassa puu, punainen tila, palosirkka, ääretön huilu
Ja äkkiä kirkas aurinkotaivas leijuttaa hiukan lunta
Jokainen selviää tavallaan;
Nostan Huulilleni pyhäinkuvan
Kirjoitan vielä sanan, suljen kirjan
Hiilloksen tuhkasta hellan luukun
kosketan nukkuvan lapsen poskea, sinisiipeä,
Vielä pala leipää
Lämpimästä leivästä veitseen tarttunut taikina,
Juomme viinin
Katsomme tuleen
Kätesi sively päivän työn jälkeen
On alkanut tuulla
Istumme puolilaholla rapulla, vatsalehdillä toivo,
Maa kihisee, rapisee, kohisee, humisee, suhisee
havisee, pauhaa, kuohuu, kuiskaa ja ulvoo, surisee
visertää, viheltää, helisee, rasahtaa, narisee
Ei ole paikoillaan, ei odota
Kanalan valo, perunanvarret
Pihan yli lentää lehtokurppa
Ruusuruoho kukkii ikuisesti ja taittuu aina allemme kun hitaasti viettelet minut
Sammaleiden silmistä Näkisin linnunradan, kultajäkäläni
Pyökkien synnyttämät silmut leviävät lehdiksi ja putoavat
Kaksi vuotta, neljä, sata, ,
.
.
chr.
