Viisi päivää

 .

.

Viisi päivää. 

Järvi on tasoittunut parin päivän vellomisen jälkeen. Kylmä vesi lainehtii omalla tavallaan; hitaammin ja jäykemmin, kuin olisi juuri paikoilleen pysähtymässä.

Ovatko kuikat lähteneet? Ei, tuolla on yksi, toinen, ja alisista ilmestyy pintaan koko parvi, toinen toisensa jälkeen. Pilvirullat kulkevat yli. Vastaranta syttyy valoon, näyttää muuttuneet värinsä ja kerroksensa.

Poimin paidanrinnukselta näkkileivältä pudonneen siemenen, ja panen sen suuhuni.

Kello on 16.30; sinä lopetat nyt työt, ja lähdet tulemaan tänne. En odota, ja odotan.

.

.

chr.