.
metsä
on niin paljas, että sade tavoittaa maan
pimeys
täydessä kukassa
keskipäivälläkin
sen raskas tuoksu,
miten
sinne astutaan kun tähdet kääntävät selkänsä
kun
mustikan viimeinen haalea lehti putoaa
maaksi
olet
sinä jälleen
suuri
korppi erottuu latvasta siivilleen
yön
kädellä piirretty
sulanruodon
vahva viiva
anna
pukeudun hallanotkon jäkäliin
viimeisiin
mustikan lehtiin,
koska
maaksi
olen jälleen
.
.
Paljaus karisee levollisuutena esille. sula maa
VastaaPoistatuoksuu aikasidottomasti. Jylhä keski säkeistö.
Kolmas säkeistö jatkaa ensimmäistä. Kiitos