Lapaluitten alle

.
.

Kyllä, hän yrittää kurkistaa lapaluitteni alle,

siivet eivät vielä ole kasvaneet täyteen mittaansa

niiden tyngät lumoavat; ne valaisevat kädet

väistyvät pehmeät kilvet, kaarevat maljat, jatkuva kaipuu,

kyllä, toivoin

hedelmällisen seudun kukkasia

kumartamaan ja sulamaan ja sulattamaan

matelevaa käärmettä, joka luukätköni läpi tunnustelee suuntaa

ylös vai alas;

ja katua nousee rakennuksen kupoli, kuin kuu,

syvä ja kultainen

ja päätykolmion freskossa mäntymetsä alkaa heilimöidä,

syvä ja kultainen

kunnes aamu kulkee maapallon ympäri hiljaisilla rattailla,

teepussien laput, lepattavat perhoset, kuppien reunoilla

.

.

©chr.