sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Lapaluitten alle

.
.

Kyllä, hän yrittää kurkistaa lapaluitteni alle,
siivet eivät vielä ole kasvaneet täyteen mittaansa
niiden tyngät lumoavat; ne valaisevat kädet
väistyvät pehmeät kilvet, kaarevat maljat, jatkuva kaipuu,
kyllä, toivoin
hedelmällisen seudun kukkasia
kumartamaan ja sulamaan ja sulattamaan
matelevaa käärmettä, joka luukätköni läpi tunnustelee suuntaa
ylös vai alas;
ja katua nousee rakennuksen kupoli, kuin kuu,
syvä ja kultainen
ja päätykolmion freskossa mäntymetsä alkaa heilimöidä,
syvä ja kultainen
kunnes aamu kulkee maapallon ympäri hiljaisilla rattailla,

teepussien laput, lepattavat perhoset, kuppien reunoilla
.
.
©chr.

2 kommenttia:

  1. yes, hyvä, ikään kuin tosi,
    todentuntuinen, tykkään.

    VastaaPoista
  2. Monisanainen sulautuu yhtenäiseksi sopuisasti. Teksti irtautuu selkeästi mieleen ja nautin en halua ymmärtää nautin runon kylläisyydestä. KIITOS CHR.

    VastaaPoista