.
Maaliskuu
nousee idän suunnalta
asteroidivyöhykkeen
eksyneet
poimin
latvatuulet.
Planeettaparit
katolla
pujottavat
karhunlankaa viikatteen silmään
ja
leikkaavat poikki järven railot,
jään
alla paksut kalat kääntyilevät
ulvoo
ahtauden näkymätön joiku,
ja
kun jää pettää, lumi vielä kannattelee.
Taivutan
lantion
taivun
luoteesta kaakkoon, tervehdin pohjoiseen
kuun
käsistä pilvilauttojen köydet
purkautuvat
satelliitit,
talvitaivaan
päät.
Kaksoset
kaarran etelään, ylösalaiseen Jupiteriin
kuulen
särmät, kuulen avaran
avaruuden
matkalla jytisten
(vaan
tyhjyys ei päästä ääntäkään)
rahko
maalaa kuun,
ja
höyryää aamussa kädetön
otsa
.
.
