Pakkaskoira

.
.

Ympäri ympäri ympäri

pakkaskoira laukkaa hankipeltoa, haukkuu tuolla,

kääntyy tuuleen, antaa mennä, aukeaa riittää;

oikella käsivarrella kasvaa koivukuja, 

vasemmalla vaahteroiden satavuotinen neuvonpito,

kylkikaaria pitelevät pellon laidat, taivasrajaa hengitys,

jarruttavat koiraa metsien korkeat.

Laukkaa vastaan vimmaa ajavana

turkkiin takertunut matala sirppi.

Luiden kiitävät veneet, vajoavat lantion puoliskot, hautavajoamat, polvien saaret.

Milloin taivas on kylläinen, milloin kupoli koskettaa pohjaa?

Riittää matkaa reunaan, rajaan,

lumen hiutaleet paikka paikalleen, sataisi pilvien palaset.

.
.

©chr