.
.
Kesä on täysikasvuinen;
vaatekaapista kurottaa jo pitkää heinää.
Letitettyäni ne löydän käyttökelpoisen sukkaparin,
tuoreen ja tuoksuvan,
hyllyn perältä pellonreunaan
.
.
.
. Prunnilahdelta Kivisaareen liikkumaton pilvipeitto, aurinko kaartuu sen taakse. Rantahiekka vaihtaa yhä uudestaan järjestystä. Missä aallot lopettavat aalloiksi muodostumasta? Missä väsyvät, turhautuvat? Keskellä selkää? Vastarannalta nousematta? Nimipäivä lähestyy, 24/7. Nimeni 24/7, taas aalto, hiekan uusi järjestys. . .
.
.
Järven yli ui hirvi,
kantaa sarvissaan taivaan pitelijän.
Vaivalla veistetty ikkuna
karhun kuivunut käpälä
synnyttäjän taikavyö
lapsen yöitkettäjä
kivinen kaivo
kiroruohon kuohu.
Ui, kantaa.
Ammun nuoleni korkealle,
en näe mihin se putoaa
.
.
.
.
Maa, joka on pehmeä ja lähteiden vesi
nokkoset, jotka matkalla söin
nahka, joka toisen päältä otettu, toisaalle annettu
vuoteet, joissa lepäsin
jotka vuodet
kukoistus
ja ruusut
ja ruusut
ja ruusut
.
.