.
Vuoden
pimein yö, maan sysi, vain vähän lunta
pari
aavetta kulkee vastaan,
pöllön
katse, vaienneet lentoäänet
mesisienet
nukkuvat suurta unta,
metsuri
teroittaa sahaa, pitkät vedot;
polkuni
häviää tuhatkertaiseen valuvaan pihkaan
oksien
ja latvojen hakattuun mereen.
Jäisen
pehmeän sammaleen alla
jäniksen,
ilveksen laukan alla
peikonkullan
tiellä viiletän myyrien käytäviä
vesirottien
juurionkaloita, vilistää rihmaston lippusiima
sulamaan
kiihkeä piilo, kohme
tervehtivät
madot, tuhatjalkaiset
työläiset
ja kuningattaret, yhteiskunnat
kultakuoriaisten
toukat, Peukalo-Liisat
kiiltomadot,
täälläkö te olette?
Pulppuan
käytäviä ja lähteitä
lähteestä
ahertavaa puroa
väistellen
mutkia, kiviä
mykkiä
hauenpoikasia
syttyviä
virvatulia
virvatulia
pitin matkaa.
Hehkun,
hehkun
hehkun.
Vuoden
pimein yö.
.
.
.© chr.
