Runomitta 2

.

taivutan savesta lantion
taivun luoteesta kaakkoon, tervehdin pohjoiseen
kuun käsistä pilvilauttojen köydet
purkautuvat
satelliitit,
talvitaivaan päät
Kaksoset kaarran etelään, ylösalaiseen Jupiteriin
kuulen särmät, kuulen avaran
avaruuden matkalla jytisten
(vaan tyhjyys ei päästä ääntäkään)
rahkon maalaaman kuun,
höyryää aamussa kädetön
otsa
.

Kotona Ruotsalaisuudenpäivänä

.
Husets tystnad mellan gräs och himmel
min kärlek sover,
sover trädens blad, vinden
sjunger i drömmen

på väg hem går jag bort och tillbaka.
.

Tiistai, Nepal

.
Kristalli-ilma pitää elää kuin ei näkisi
yön reunaa se
ajaa rinteeltä vuohet, ja koira
nuolee kämmenpohjasta lypsyn viimeisen pisaran,
ympärillä valon perhoset,
hukkuvat vaahtoon, sanon, että kirjoittaisit,
viis unesta

astia oljilla, maitoon lohjennut emali

oisin hetken kuohuva.
.