.
.
Värit ovat kiertyneet auki, hallatta, ilman erityistä kylmyyttä
kyljissäni keltainen ja alkava punerrus
selässä maan vihreäruskea
tunnen tämän huoneen ja seuraavan
tunnen ruoholehtien kärjet, niihin puristautuneet pisarat
uneni syvänne on lyhyt
silmäjuovasta siiventaipeeseen kuin kaukainen säveltapailu
sen aikana metsä kiinnitetään korvien suoniin ohuilla seiteillä
kiinnitetään rinnansivu yhä uudelleen peitinhöyhenillä
jonkinlaisella pentukarvalla
kuvittelen ja kuulenkin suurten lintuaurojen tekevän tietään
kuvittelen sen laulua, sanatonta kuoroa kulkemassa
tyviruusukkeita, verhiöitä
puronvarren tihkupintoja
tätä aluetta ihon alla, atomeja ja tyhjyyttä
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti