.
kello on yö
ja ihon silmä on auki
kauhistuttavan suojaamaton.
kun päätä on tarpeeksi lyöty, seinään
ja raskaan sammumisen alta pujottautuu lattialle
luuton olio:
nukutko, haluaisin kysyä, vaikka tunnen tuon hengityksen
pienellä äänellä kuiskata nukutko jo
kun tarpeeksi oli lyöty
ja outo koreografiamme nylkenyt kaksin käsin
hampain
kun viininkivi istutettiin sormukseesi puhumaan
polvillaan suoraa kanavaa
pullon suusta lasin pohjalle
ja se joskus niin loistava seiväs piteli saalista
älä katso! millaiseksi minut teit
heti, olisi pitänyt heti
koota helmat ja kaikille kasvoillesi istua
imeä tajunta
mutta makaan siinä mikä on jäljellä
mikä on totta, lattialla
sokeassa paidassa kuurot napit
nännit värähtävät kaulalta putoavaa paitaa
tutustutan polvet toisiinsa
kutsun sielun vielä kerran kotiin.
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti