.
.
Opettelen kulkemaan pimeässä, pelkän muistin varassa; huoneissa ei ole juurakoita, metsässä huonekalujen kulmia. Totuttelen pimeään; se syö, niellen kokonaisena; se sanoo:"Tunnen sinut"; sen puhe kimaltelee ympärillä ja sen syli on yksi upottava huokonen.
.
.
Chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti