Hoikka vartensa irrottaa nyörit
Ja päästän hänet irti tuuleen
kuin ohuen paperin
Mitään ei jää jäljelle
Ei koillismyrskyä
Ullakkokerrosta
Ääntäkään unessa
Kun nousen näen sydämenlyönnit
Yltäkylläisenä vihreänä nauhana
Metsän hämärään
Niin pitkälle kuin muistan
Niin pitkälle kuin muistan
Todellisuus muuttui koko ajan;
Oma varjo juoksee edellä
(Ota minut kiinni!)
Tulenkajo oli kasvoillani;
Katulyhtyjä jo sytytetään;
Valoa maassa
Alkamassa kylmä yö
Alkamassa kylmä yö
Yössä ei näy ketään
Yhtään hohtavaa paitaa
Tien mutkat
Vuosisadan alkuun ja kauemmas
Vuosisadan alkuun ja kauemmas
Unennäkijät tiesivät miten korkea on vihreä
Miten aava on sininen ja valkoinen pohjaton
Ikkunaluukkujen takaisessa hämärässä
Luonto ottaa vallan;
Varjot putoavat tapettivuota kerrallaan
Verkkaisesti kuin huolelliset sanat
Katosta riippuu merilevää.
Aamulla kuukausi vaihtuu;
Pienen laiturin lähes kuulumaton kitinä
Heilahdus askeltaessa
Syyskuun ensimmäinen päivä
Ikkunoissa yläpilvet tai
Unennäkijät kenties
Puissa kuultavat omenat
kuljen niiden alta, kellarista ullakolle
huone täyttyy auringon viimeisestä läikästä
Chr.
rikkaruohot.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti