.
.
Töiden jälkeen palaan tyhjään taloon;
Hän, joka minut on tänne tuonut, lähti aamulla minua aikaisemmin ja palaa vähän myöhemmin. Vaihdan vaatteet ja kaadan itselleni lasin viiniä. Pöydällä yksinkertaisessa maljakossa keltaisia ruusuja. Jääkaappi on vaiennut, talossa aivan hiljaista.
Olen talon kanssa kahden
Annan järven huuhtoa läpi;
Etelän puolelta avonaiset ranta-aallot sisään, kohinat, ja ulos pohjoisesta satojenvuotisen männyn juurelta ohi matkalla kalliolle, nuolaisu hetken ylös rinnettä kun vesi nousee, se hengittää, ja takaisin, vetäytyy ovista pois.
Ovi, joka ei sulkeudu
peiliovi, jonka alta tuulee,
ovesta leveät hartiasi sivuttain
tai päältä rankkasatava,
seinä, jossa joskus on ollut
tupla, oviverhon harso,
ovi, jota harvoin käytetään, pysyy kiinni seiteillä,
ja ovi, joka vie veden pinnan alle;
lattia lainehtii;
suoraan vuoteeseen saappaissa
ja järvi, painaa oven takanaan kiinni.
Kiilaan päätyoven auki yösateen kastelemalla klapilla
Porraskivi aivan sammalen peittämä
puen saappaat, ilman, pilven
kuikan sulan, siinä pisarat pysy
aallon muoto.
.
.
©chr.
