torstai 11. huhtikuuta 2019

Vuoden pimein yö (uudistettu)

.
.

Vuoden pimein yö, maan sysi,
pöllön vaiennut lentoääni.
Mesisienet nukkuvat suurta untaan
ja pitkin vedoin metsurit teroittivat sahojaan;
metsän kalutut luut ovat paljastuneet,
polkuni häviää tuhatkertaiseen valuvaan pihkaan
oksien ja latvojen hakattuun mereen.

Jalat virtaavat jäisen pehmeän sammaleen alla
jäniksen, ilveksen laukan alla
peikonkullan tiellä viiletän myyrien käytäviä
vesirottien juurionkaloita, vilistävät rihmastojen siimat
sulamaan kiihkeä piilo, kohme.
Madot tervehtivät, tuhatjalkaiset
työläiset ja kuningattaret, yhteiskunnat
kultakuoriaisten toukat, Peukalo-Liisat
kiiltomadot, täälläkö te olette?

Pulppuan käytäviä ja lähteitä
lähteestä ahertavaa puroa
väistellen mutkia, kiviä
mykkiä hauenpoikasia
syttyviä virvatulia
virvatulia pitkin matkaa.
Hehkun, hehkun, hehkun.
Vuoden pimein yö.

Mahtikuusten kannoista kasvaa vadelmikko,
vadelmista paahde, paahteesta pääskyjen pyörre,
pyörteestä heinälako, hirvimakuut,
makuulta sammakoiden uusi sukupolvi.
Sammakoista kurkien huuto, ja kaiku kantaa kurjen luokse,
luokse keskipäivän mänty, kantaäiti
alkaa ilmavirrassa puhua ja laulaa.

Jotta aurinko koskettaisi jalkojani
painaudun tuulen luonaiseen kylkeen;
tunnen sen taipuvan, nojaan voimillani;
se lähettää korpin, erottuu pesäpuun latvasta siivilleen
se lähettää tikan iskemään taukoja
iskemään kiveen jalkojen alla,
halkaisemaan kohinan.

Metsä on niin paljas, että sade tavoittaa maan
pimeys täydessä kukassa
keskipäivälläkin sen raskas tuoksu,
miten sinne astutaan kun tähdet kääntävät selkänsä
kun mustikan viimeinen lehti putoaa
maaksi
olet sinä jälleen.
.
.
© chr

1 kommentti:

  1. Sisältö täyteläinen ja säkeistöt sopivan lyhyet
    lukeminen pysyy tiiviissä tunnelmassa. Luonto kylväytyy esille selkeästi. Aukkohakkuun karu maiseman muuttavuus pysäyttää.

    VastaaPoista