.
päivänverhosta
kannettu
hämärän
laitumet
sanojen
tieltä hyönteiset.
Liekki
väsyy
saaret
irtoavat vedestä
saarekkeet
pellosta
rungot
maasta, latvat juurista
pimeys
erottaa laulut linnuista
tämä
kuva näistä käsistä
katseen
kuvasta, silmäsi;
sinut
minusta;
viidakon
kaihoisin laulaja
havumetsän
hartia
hyväily
sylissäni,
yhä
syvemmät
sadeveden
jäljet
.
.
Ai miten niin 'kun mitään ei tapahdu'.
VastaaPoistaPaljonhan tässä tapahtuu, joka rivillä.
Väkevästi, sakeasti. Hyvä.