.
Olen painoton, istuimeen ei jää
painaumaa,
olkapäillä pyrstötähden alkioita,
otoliitteja
yö yöltä kasvavia kuuvuoria
(myöhemmin valokuvauslevyllä
huomataan suomujen välähdys;
levy on herkkä, kuparipiirrosta
nopeampi).
Painoton; otsalla yksi aste, kaksi
mittaa,
suuntiin taipuva, märehtii eilistä aamiaista.
Kirkkaudessa luettavissa Neptunuksella
käytetty tähtikartta.
Voimakkaimmat kojeet mittaavat
heilahteluja;
eläinradan ohittavia observatorioita
.
.
©chr
(Kirjoitustehtävä alkamaan lauseesta: "Olen painoton,
minusta ei jää painaumaa nojatuoliin.")
Eilen en vielä päässyt jyvälle kunnolla. Nyt runosi täyteläinen painottomuus hahmottuu paremmin ja tuo suluissa oleva istuu siihen mihin olet sen laittanut. Painottomuus, avaruus on läsnä. Kiitos
VastaaPoista