.
Kaurapellon sänkipillit
viheltävät, säestävät tuulta
se ajaa metsäsaarekkeen
pellon laitaan,
valtaojaan kumolleen,
tien risteykseen.
Tiellä pimeässä kulkee
Mäyrä, kultainen kruunu
laulunsanat kainalossa,
tiellä kulkee viitan sihinä,
aurausmerkit.
Jupiteria näytetään
pilven raosta.
Myös Musta Rinssi, Felis
Ernesti, kaikilta tunnettu,
on läpikulkumatkalla
Beehelmin kadulle,
hopeinen kruunu, kynnet
kuin miekat.
Mäyrän urhoollinen
sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti
kypärä, olkain, ohuet
raajat.
Sen silmät aistivat
valon, varjon vaihtelun ja
Kuu, joka heidän
ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,
kynttilävyötetty, se
maailmaa valaisevi.
Nämä neljä kohtaavat,
maan päällä, metelin alla
eläin eläintä lähellä
siinä karva, siinä
turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys
ja metsänpohjan tieto,
seisovat rivissä.
Kaikki:
Hyvää iltaa,
Saako tulla laulamaan
jokaiselle
metsäsaarekkeen
säädylle,
joka huuhkajatenorille,
unisieppareiden lapsille
sekä Fagerströmin
viekkaalle ketulle,
koko väelle, kuin
paikalla on?
Saatuaan luvan alkavat
laulaa:
(sänkipillit soivat
vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)
Kun maa ja vedet on
sidottu jäähän,
kun päivä istuu
pesässä ja
aurinko, armollinen
majesteetti, lepää vuoren onkalossa,
alkaa kaikua uuden
vuoden onni,
särkyy synti, vääryys.
Kun maan rauha on
kaikil´ tunnettu
aitan alle, saunan
vintil´
kivimankelin kaukaisel´
maalle,
silloin joutuu
jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.
Metsän tuulikaapissa
soittelevat puut
kuu, se kulkeepi, kuu se
pyörii,
laulaa samalla sävelmällä.
Kaikki kumartavat ja
lähtevät pois.
.
. © chr.
