Tiskit

 .

.

Ulkona järven puolella seisoo vanha pöytä, lämmitettyä järvivettä muovivadissa. Kannan vähäiset tiskit sinne: kaksi lautasta, kaksi lasia, kaksi kuppia ja aterimet. 

Tiskiveden vaahdossa kelluu tammesta pudonneita norkkoja; tänään tuulee, aallot kohisevat rantaan, yrittävät kalliolta takaisin aavalle. Pähkinöiden, tammien ja vaahteroiden lehdet ovat kääntyneet pystyyn, levottomasti näyttävät nurjan puolensa. Kaikki liikkuu, kohisee ja suhisee.

Pestyt astiat lasken pöydälle. Kun pesu on tehty, kaadan vadista vaahtoveden viereiseen villivadelmapensaaseen, ja huuhteluvedeksi vaihdan uuden ämpärillisen järvestä;

viinilaseissa alkaa silloin uida pientä elämää, jotain liikkuvaakin, siitepölyä, neulasia, lehtiä, ajopuita,

lapsen kädestä irronneita hiekkaleluja,

äyskäreitä, airoja, karanneita laitureita, hukkuneen hevosen häntäjouhia

.

.