Vuosisadat

.
.

1300-luvun vaihteessa nousen joesta rannalle
ja sinä istut siinä kuin odottaen,

1400-luvun vaihteessa nousen

mustan surman syömästä maasta

sinä kehräät villiintyneiden lampaiden villaa,

varjellusta sipulista puhkeaa kruunu.

Heinäkuu 1505, hiuspuukujanne,
sen kohinan vihreä maanvyöry.
Varovasti lehviltä jatkuu keskeytynyt laulu;

pesättömän koiraan kosinta.

Heinäkuu 1605, Ming -dynastian viidestoista keisari
nostaa päänsä, vuoteilta joilla lepäsimme,
jotka vuodet, henkeä tapaillen.

Kuudenennentoista kymmenluvulla hunnut häviävät;

holvien lämmössä kävelet öin silmät kiinni
Samarkandissa seitsemännentoista kymmenluvulla

käsissäsi huomisen juhlan tatuoinnit
vahvat mustejäljet.

Neljäntenä iltana 1714 söimme vain kevyesti,
ripustimme ruokapöydän ylle läpikuultavia nauhoja
ammoniittilampusta tulvi pehmeää valoa
piirsi seinille kuorensa ympyrän, rajan pimeyteen.

Neljäntenä iltana 1814
piirsit maljakon tummat kukkaset,

ympyrän, kuorensi, rajan pimeyteen.

Riisutuessamme 1819 irtokaulus sekottui pudotessaan kirjeisiin;
jotain vaikeaa oli sanottu.

Kirjeissä 1919 kirjainliekki sulaa, sinettivaha,
huoneen ahtaudessa ajat viivat käsistäni

polut hartioilta.

Kaksikymmentäluvun loppupuolella näin sinut vielä kerran

ikkunan äärikaukaisuudessa;

meidän molempien elämä oli suuresti muuttunut.

Kolmannen vuosituhannen loppupuolella vielä

aamuhämärä vaipuu kasvoiltamme,

terälehdet yksitellen.

.

.

© chr

Tervetuloa tänään Karjalohjan Heponiemen rantaan kirjajulkkareihin klo 14.