Kun syys

.

.

Kun tuuli lopettaa tuulemisen

puu puulta kammattu uupumus

laskeutuvat pilvet

kylmästä säkenöivät jalkapohjat

valo muratin lehdelle,

kukat ymmärtävät syksyn

uudenkuun juuret

rukousnauhat sidotaan 

syntyneen varsan kaulaan

pyrähtää unohtunut lintu

hetken keinuva oksa,

taakka lasketaan maahan

maa ottaa vastaan

asteittain häviää lämpö

kun havuoksa, kun lehti, kun täyteys

pysähtynyt askel

haistaa maatumiseen, makeuden, 

hetken, hetken

kahisee joenmutkan ruovikko,

lampun liekki palaa tasaisesti

juomavesi loppuu maljasta

ikkunan kosteus pyyhitään hihaan

suu suulta pyyhitään suudelma

kuivan tasangon horisonttiin

pudonneet tähkät

.

.

copyright chr.