Osa vielä nimeämättömästä sarjasta,( Zidbäckin matka)

.
.

Keväällä saa elävästä linnusta kestävät sulkakynät,
hanhen vasemman siiven
korpilta ohuimmat viivat.
Ruodosta irtoaa haiven, soutaa mustepisaraa
tumma taitteen joki, sinettisaari,
sydänmaan käärö.

Kirjepaperin paksu ja jäykkä taite voi kaataa ihmisen,

keksin sitoa ympärilleni valaanluista tiukan kimpun.

Pedon rasva palaa lampussa yökaudet

pystyn lukemaan suorassa mustevirran kaihoa.

Luunsahaajien hengitykset alkavat vinkua,

soivat kuin valtameren laulu.

Aallot kaikuvat Kaarianmeren rannalla,

maisteri Zidbäck irrottaa taiten valaalta valkeat hetulat.

Purjeet nousevat, alkaa matka;

painolastimuulit tömistelevät

hetulat soivat ja soittavat laivaa, ne kampaavat Geminidejä,

siivilöivät maisterin muistia, putoavia kaupunkeja, riisipaperihuoneita.

Rasva palaa taas lampussa,

Zidbäck punoo saaliistaan kartan, minuutit kulmamittaan

Kukkivan vuoren kylään.

Yöllä syttyy virtaava suisto

Geminidien ikkunoista riisutaan verhot
kellertävä silkki,
tyhjyydessä putoilevat kaupungit eivät päästä ääntäkään

Hidastamme katupuiden alla;

korttipelejä, lintuhäkkejä, lasten leikit

talojen äänissä siivilöityy ikkunasäleikön valo

riisipaperista kuultaa silkki

intiimi huone eksyttää silmät

Munkki kumauttaa puusalolla temppelin pronssikelloa
heijastuva metallin hohde
pehmeä hämärä 

Matalan pagodin sivuovesta kumartuu sisään père David.

Kaminan vieressäkin hengitys höyryää.

Père laskee tatamille isonlaisen kasviporttöörin,
heteiden ja emien huuman, suojuslehtien hunnut,

hellävaroen siemenen,
kädessä sileän, kovan,
kämmenestä kohoavan kukkivan puun

Jälleen odotan tulevaksi hänet.

Kevyesti sataa lumi

                              lumikurkien tanssin jäljet.

Nykyiset kasvomme,

toisillemme tutut

ikuiset kasvomme.

Rokonarpisen eukon piirtämällä kartalla

kukaan ei puhu kieliä

kuljen solatietä vanhaa jälkeä

sivuille karkaavat lumisorkat

                                                  hämärä

bambumetsän rungot lyövät korkealla talvea vasten

kylän reunalla levähdän

majapaikat ovat täynnä

vaatteessani roikkuvat meluavat lapset

lumenviipymälammen jäässä

hyppyyn jähmettynyt sammakko.

Silmissäni lämmitetty sake

sammakkoeläimet muodoissaan sikiävät ylös

toukista keuhkoraajaisiksi,

toisilla on Adamin pää

ruumin osat ja tasapaino,

aistimet,

toisilla temppelimetsikön apinain hahmo.

.

.

© chr.