Juopuneet
sorkkapohjakengät osmankäämimetsän takana ;
peurat piirtävät
aavalle kompassiruusua
ruusussa samat
värit kuin aavassa ja latuni kulkee läpi.
Karttapohjoisen
merkki on mateennahka
seison keskiössä
öisen pilkin
lemu on etelän
ensimmäinen
poika lähtenyt päivännousuun
toinen asuu
rantasuvea
tytöillä
lintutuulen ruumis, vaan toisella lintu jota ei ole.
Lahden
vastakalliolla seisoo se pitkä
kataja, kahdella
jalalla,
mielitiettyni,
tähyää kevättä, sääksen pesällä
lunta.
Nyljetty kala
potkaisee repussa.
.
.
.
© chr.
