.
.
Hänen hoikka vartensa irrottaa nyörit
Ja päästän hänet irti tuuleen
Kuin ohuen paperin
Mitään ei jää jäljelle
Ei koillismyrskyä
Ullakkokerrosta
Ääntä unessa
Kun nousen näen sydämenlyönnit
Yltäkylläisenä vihreänä nauhana
Metsän hämärällä
Niin pitkälle kuin muistan
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti