sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Pakkaskoira

.
.

Ympäri ympäri ympäri
pakkaskoira laukkaa hankipeltoa, haukkuu tuolla,
kääntyy tuuleen, antaa mennä, aukeaa riittää;
oikella käsivarrella kasvaa koivukuja, 
vasemmalla vaahteroiden satavuotinen neuvonpito,
kylkikaaria pitelevät pellon laidat, taivasrajaa hengitys,
jarruttavat koiraa metsien korkeat.
Laukkaa vastaan vimmaa ajavana
turkkiin takertunut matala sirppi.
Luiden kiitävät veneet, vajoavat lantion puoliskot, hautavajoamat, polvien saaret.
Milloin taivas on kylläinen, milloin kupoli koskettaa pohjaa?
Riittää matkaa reunaan, rajaan,
lumen hiutaleet paikka paikalleen, sataisi pilvien palaset.
.
.

©chr

2 kommenttia:

  1. Ensimmäisellä kerralla sanat vilisivät silmissä. Kiivas rytmi tehoaa ja sisältö yhtenäinen Y:stä lopun t:hen. Voisi tuo jako kahteen säkeistöön keventää, makuasia. Loppua kohden hiljentyy vauhti ja astuu mietityttävämpi hetki esiin.

    VastaaPoista