Näkyjä

.
.
Sydämiä pidellään, eläviä ja kuolleita,
suljettujen silmien näkyjä,
aika tihenee ja irrottaa,
ottaa taas kiinni,
koskettaa lujasti

ohut sade ei yletä maahan
.
.
. © chr.

Sanat

.
.
Avaan veitsellä kirjan sivuja
kenenkään lukemattomia kirjaimia
"Mutta sanat eivät voi kertoa kaikkea. "
.
.
.© chr.

.
.

Oma

.
.
Se on nyt oma
se on tiine

Pappien kirkon takana, takana markkinahäly
sidon vyötäisen lammaselukkaan,
syödään naurispuoli, villakylessä torkku

Kasteiset helmat silottaa kotipellon syrjää
leipätähkien haju,
elukan askellus

auringonmyöhävaloa jatkaa kuu
ruwisrääckän rinta
.
.
.© chr.

 

.

.

.

Suojakasvi (Satakieli II)

.
.

Pesäsyvennys on kolmikerroksinen rakennelma kuolleista lehdistä,
joita edes asiantuntija ei pysty tunnistamaan.
Lehdet jauhautuvat pikkuisen linnun rinnan alla murusiksi,
mutta pesien suojakasvit kukoistavat kuin oppikirjojen sivuilla:

Kasvaa suojaisa tervaleppä
sen suojassa karhunputki
sen suojassa hyvä nokkonen
ja tähtimö, suojaan suloinen pesämalja,
tähtimön suojassa tuomi
sitten vadelma, punaiset pensaat
sen suojassa mesiangervo
sitten heinät ja maitohorsma
niiden suojassa keskikerros
paju, pajun huilulaulu
vuohenputki, odottaa poikasia
sudenmarjan syötti
oudon korkea terttuselja
ranta-alpi kuulee
pihlaja-angervon selkärangattomat siemenet
vaahteran armo
ja koiranputken suojassa
lopulta valkovuokko,
jonka arvaamattomaan suojaan ei voi rakentaa:
valkovuokon lehdet kuivuvat ja katoavat pian kukinnan jälkeen.
.
.
.© chr 

Satakieli

.
.
Catawarastas, elikkäs
oikealla satakielisellä, ompi omansa lauluoksa
ynnä 410 fraasia esittää
"Yxi caunin äänisin lindu".
Porilaisen satulasepän Sadleruksen poikanen
lausu AD 1637 ulkomuistosta seh yörastaksen täyde säkeet.

2000-luvulla tutkimuksessa satakieliä opetetaan
etenemään lentotunnelissa,
ennätys:  6300 kilometria,
 
mutta syyskesällä
Itä-Afrikan hautavajoama soi
lintujen määrästä piripintaan.
.
.
.© chr

Pesä

.
.
Juuri nyt ei sada.
Takki kuivuu.

Kannattelen pään päällä tiivistä sammalkoria
linnunpesää,
juuri nyt laulava
.
.
.© chr.

Valkoinen

.
.
Häilähtelevä liike
valokehän ulkopuolella,

paidan kaulus, hiha
pienet hiukkaset iholla

valkoisen
riisuisi pois

joen uoman
.
.
.© chr.

Koti

.
.
Luumarjatyttäret etsivät kotitaloa,
vierellä kulmikas koira
kantaa satulaa ja isän kuvaa,
ovilta suunnistavat seuraavalle.

Otsalampun valossa
metsä aukeaa kuin loppumaton huone.
Kutsuvat sitä nimeltä.
.
.
.© chr.

Äänet II

.
.
Ei veny valo enempää.

Saavu ja kumarra,
avaa ohut aallonpituus
oijo ja silitä, oi jo, ja hymyä
aistitahti hypähtele
helise helmivene kaikua ja simpukoiden valli,
hajoa ihoni lakkapinta
helmiäisen kuulon eteisikkuna,

tuhansiin tuhansiin osiin
.
.
.© chr.

Viivat

.
.
Avaruuden kaiku ei ehdi tummua
kymmenen sormen soittamana
nopeat valoisat viivat
.
.
.© chr.

Kesäpäivän seisaus

.
.
Seisauksen hetki:
sarastus on punainen koira,
metsäpeilissä sinisen katse
hennon laulun ajama
.
.
.© chr.   

.

.

Nauru

.
.
Naurua pimeässä
purkautuva silkki.
Aaveiden ajamat toukat
suuret kuin siniset hevoset

väreilee näkymätön
näkymätön
.
.
.© chr.   

Pesäpäivä

.

.

Päivikki pesäpäivä

jankkosavisaappaat

harmaan taivaan maa

metsän marmori sulaa peiliin.
.
.
.© chr.   

Valo III

.
.
Pinnan alla tuntemattomassa huoneessa
virtaavat sanat
lonkkaluusi isot kirjaimet
rakastan miten n ja k liittyvät lujasti toisiinsa
sormiesi jokainen m kasvattaa tavuja korkeuteen

valo ei sammu
ei häpeile hengitys
.
.
.© chr.   

Pesä

.
.
Kannattelen kesäpäivän pesää
lämpimiä munia

viidat kuoriutuvat
kerttusen syli
.
.
.© chr.   

Valo II

.
.
Huoneen sänky on hyvin pehmeä;
jään vintin katosta katselemaan eilisiä muistikuvia.

Talon vuosikasvaimet raottavat rakenteita,
yöpilvien valo
.
.
.© chr.   

.

.

Nimi

.
.
Yön pimeimmällä hetkellä olen jo niin korkealla
etten kuule

suun liikettä

ehdin ajatella,
kunnes liityn siihen

hänen nimensä muodostaa aakkosten
yhteisen äänteen
.
.
.© chr

Värit II

.

.

Järviruo´ot erottuvat yhä vaaleina.

Sovitan yhteen sinistä ja ruskeaa

ikkuna auki

.

.

.© chr

Merkki

.

.

Jossain posken, kyynerpään ja polven välillä

sijaitsee maastossa arvaamaton kohta.

Sen oli täytynyt muodostua yhdessä yössä.

- "Katso", löysit ja osoitit sen

ruumiini kasvattaman merkin.

Tapauksen jälkeen ei mikään tuntunut

olevan ennallaan.

Kirjatussa kirjeessä puhuu Näkemiin
sitriinin kirkkaalla äänellä.

Tänään on jälleen lämmin päivä.

.

.
.© chr

Kohdat

.
.
Silmät aukeilevat pitkin yötä.
Miten lyhyt pimeä voi sisältää näin monta
välähdyksellä kalustettua kohtaa?
.
.
.
.© chr

Lumi

.

.

terälehtisade ei ole terävää

vaan pyöreäksi muotoiltu 

valkoiselle maalle

saapuu odotettu vieras

puuhun ripustetaan joulupallo

kynttilään aurinko.

.

.

.© chr.

.

.

.

Kädet

.
.
Sanoin: "Katso minun käsiäni."
Vääntyneitä sormia
kämmenselän seittiä.

Ilmavirrasta erottuu,
ja laskeutuu valkoinen suu-delma.

Kyllä minä sen näin.
.
.
.© chr.

Kuusi

.

.

Haistele ilmaa,
kivelle nousee kuusi, ei lähde seuraamaan;

kuljemme ukkosen alitse.

Nopea varjo

nostaa niityt haituvina ilmaan ja

heittää päällemme Norjan meren jäätyneet kalat
.
.
.© chr.

.

.

..

.

.

Äänet

.
.
kun sinä puhut
haluan painaa silmät kiinni ja kasvattaa ruusuja
yhden kerrallaan

ovi sanoo oven äänen
avain avaimen
porraskäytävä on vain kaiku
katu jatkuu

kannan puutarhan kainalossa
.
.
.© chr.

Haarniska

.
.
Harppoessani suon yli
kaupungit sekoittuvat toisiinsa.
Lähes valmiin muistokirjoitukseni
soinnut toisiinsa,

soivat syrjäkarein katselen

Nyt suoraan,
haarniska on puettu
.
.
.© chr.
.

Polkuanturoista

.
.
Jalkatiloista jää kosteat jäljet
olemmehan juosseet hämärästä eteenpäin
liikehtineet tahtia vailla
pysähtyneissä väleissä
mukaanlukien kokotauko ja
pieninpien taukojen aika-arvot.

Kukkaperästä nousee kesäillan valssi
tuoksuvirrassa haparoiva.
.
.
. © chr.

Värit

.
.
Kiinnitetty tuuli
yön violetti,
hymyilee valjastettu sänky
sen kengitetyt jalat


sarastatuksessa punainen koira karkaa
haukahtamatta
.
.
. © chr.

Valo

.
.
Sydämeni hypähti:
valo kulki hänen takanaan,
hän ojensi kätensä ja otti tuulen kiinni,
toisenkin.
 .
. © chr.
.

Tee

.

.

Akaasiamesi ja päiväunestaan havahtuva tiikeri

musta ja valkoinen 

kuin sekoittamaton tee,

karhea kieli

.

.

© chr. 

1.6.

.

.

Herään kevyeen napautukseen ikkunassa:

talo pullistelee näkyjä:

kiipeilyä lipastoilla:

pesen pois puuroa

taidokkaiden kangasnukkien rinnuksilta

villalankatupoilla:

talouspaperit on käytetty kirjoittamiseen:

kokouspuheisiin

lipastojen rajaamalta sisäpihalta:

kiipeän ylemmäs:
väkeä jo kokoontuu, vaan

enhän ole järjestöihminen:

olen etsijä:

raollaan roikkuvien laatikoiden portaita ylöspäin

.

© chr.