perjantai 25. maaliskuuta 2016

Tervattu

.
.
Pitelit jokaista osaani kaikkialta
olisitpa pidellyt kasvoja, 
kaulalta, rintojakin

Reguluksen ärjyessä Leijonan nousua
jään raahatessa meitä
pidellyt

                           Pitelin pitelemisiäsi

kunnes tervattu käsivarsieni paanut
.
.
.© chr.

Maavesiä

.
.
Lampun sammuttua kynttilä jää lepattamaan
ikkunasta kai vetää
näky - kuinka nurkka olisi liekeissä -
saa minut soutamaan, tekemään itsestäni veneen,
suupurjeen melomaan
pois suonikarttaa keuhkoista kiduksiin, pois
niitä jokia, jotka avautuvat putoamisen jälkeen
maavesiä, hitaasti virtaavia hajonneita metsiä

ammoniittivuoristosta kohoavat 
helmiveneet, uimakellot
ohuet asuinsavut

.

.© chr.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Suljettu ilma

.
.
Yökorentojen yöt huoneessa
laskeutuu matolle suljettu ilma
siivet pystyssä suljetut seinät
vastakkain

ylöskammatut hiukset paljastavat
         niskan hohde
varovasti suu, aavistus

välähtää melkein kadonnut
.

.© chr.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Linan vaahtera

.
.
Talo syöksee katonrajasta pääskyjä, porraskiveltä portaita,
tampuuria yläkyökkiin nukkuu koirankarvamatto,
nuolee lapsenkinani untuvat
paimentaa huoneenpään helmaan;
isoisänisänäiti kohottaa katseensa käsityöstä
pisto pistolta koruompeleen silkki syö heti itsensä

oi suloinen Carolina (olet nuorena äitinä kuollut tuhkarokkoon),
sinun hajamielinen, kiinnittymätön, mustavalkohymynsi.
Huone nojaa vaahteraan, kiipeän Linan polvelta jättiläisoksalle
selkään pisaroivat esiäitien luonnos- ja muistikirjojen sivut
och almanackorna växer som blad på trädet
gungar långsamt i vinden
sidorna från Torsmånad, Gräsmånad, till den sista Julmånad
adertonhundrafemtiofyra, sjuttiosju, adertonhundrasjuttioåtta.

Sata vuotta myöhemmin vaahtera vääntää taloa jaloiltaan
sitä nakertaa rottien syöpä.
Ovet ottavat
ikkunat antavat.
Hölskyvissä kumisaappaissa hyppy maahan.
.
. 
.© chr.